Bim mustakorva on venäläinen elokuva vuodelta 1977 ja ohjaajana on Stanislav Rostotsky.
Bimin isäntä Ivan on sotaveteraani ja hän kouluttaa Bimistä metsästyskoiran. He käyvät paljon metsällä, koska Ivan nauttii luonnosta ja sen väreistä. Ivanin ja Bimin suhde on ainutlaatuinen. Ivan hyväksyy Bimin erilaisuuden eli valkoisen värin, vaikka rotu on alun perin punertava.
Luotettavuus, lojaalisuus ja rohkeus kuvaavat mielestäni hyvin elokuvan teemoja ja aiheita. Nämä ilmentyvät Ivanin ja Bimin suhteen kautta. Joutuessaan sairaalaan Bim ei halua jäädä kotiin vaan lähtee etsimään isäntäänsä. Eksyessään Bimin maailma avartuu, kun hän kohtaa asioita, joita Ivanin kanssa ei olisi tullut kohtaamaan, kuten ihmisten julmuuden ja ilkeyden, mutta myös hyväsydämisyyden.
Elokuvan venäläisyys korostuu musiikin ja mielestäni myös asuinympäristön kautta. Itse en mieltäisi metsiä niinkään venäläisyyteen, koska kulttuuri on aika paljolti kaupunki tyylistä. Ainakin minulla on tällainen käsitys. Elokuva on mielestäni todella koskettava ja todellinen, koska leskeksi jäänyt mies "herää" taas eloon saadessaan elämäntoverin. Uskon, että ns. yksinäiset ihmiset saavat elämään iloa koirista ja niinhän sitä sanotaan, että koira on ihmisen paraskaveri. Itse koiraihmisenä ymmärrän elokuvan idean ja jopa samaistun siihen.
Erityisesti mieleen jäi Ivanin katse nähdessään ensikerran Bimin. Hänen silmistään huokui rakkaus ja lempeys, mutta myös kysymys olisiko tuo koura minua varten. Mieleen jäi myös heidän eron hetki, kun ambulanssi vei Ivanin pois kerrostalon pihalta ja Bim jäi kotiin naapurin rouvan kanssa.
Elokuva on ajankohtainen, vaikka on vuodelta 1977. Se on klassikko.
