Uutisseurantatyö

Keräsin uutisia, jotka koskevat politiikkaa, urheilua/Sotshin olympialaisia ja ihmisoikeuksia.
Urheilu:
Iltasanomissa julkaistiin 21.2.2014 jääkiekkouutinen koskien, Venäjän häviötä Suomea vastaan Sotshin olympialaisissa.
Uutisvuoksi julkaisi 21.4.2014 Maxim Tretjak pomputteli kiekkoja ja joutui vaihtoon.
 Politiikka:
Iltasanomat julkaisivat 5.4.2014 uutisen, jossa Ukraina uhkaa haastaa Venäjän välimiesoikeuteen.
Yle uutiset: 19.4.2014 Venäjä antaa Pohjois-Korealle miljardivelat anteeksi.
Ihmisoikeus:
Sananvapaus heikkenee entisestään Venäjällä julkaisi Yle.fi uutisissaan 24.3.2014.
Iltasanomat julkaisivat 22.4.2014 uutisen: "Venäjän facebook" Putinin miesten käsiin- laajeneeko Kremlin ote sosiaaliseen mediaan?

Uutisia on lisää, mutta en tiedä mihin kategoriaan ne kuuluvat. Edellä mainitut uutiset valitsin, koska ne antavat erilaisen kuvan Venäjästä uutisina. Kuten, kaikki tietävät Ukrainan ja Venäjän tilanteen, uutinen Pohjois-Koreaan liittyen ihmetyttää minua. Venäjä aiheuttaa sotatilanteen muualla ja antaa muualla miljardivelat anteeksi?
Sananvapaus on aina ollut huono Venäjällä, miksi? Siksikö ettei Venäjän johtajat kestä kuulla kritiikkiä omista teoistaan?
Kyseiset uutiset herättävät ajatuksia ja kysymyksiä. Venäjällä tapahtuu paljon, oli Sotshin olympialaiset ja sitten tuli Krimin kriisi. Nämä ovat aivan vastakohdat toisilleen, niin aiheina kuin tunnelmaltaan. Olympialaiset olivat mukava asia, mutta Krimin ja lähinnä Ukrainan tilanne on kamala. Aina saa sellaisen käsityksen, että Venäjä on kaiken pahan alku ja juuri, miksiköhän?
Uutisten perusteella oma käsitys Venäjää kohtaan ei ole muuttunut. Onhan jokaisella maalla ongelmansa, mutta sotilaallinen toiminta pitäisi olla VIIMEINEN keino. Tässä tapauksessa se tuntui suunnitellulta ja ennen aikaiselta.

Bim mustakorva

Bim mustakorva on venäläinen elokuva vuodelta 1977 ja ohjaajana on Stanislav Rostotsky. 
Bimin isäntä Ivan on sotaveteraani ja hän kouluttaa Bimistä metsästyskoiran. He käyvät paljon metsällä, koska Ivan nauttii luonnosta ja sen väreistä. Ivanin ja Bimin suhde on ainutlaatuinen. Ivan hyväksyy Bimin erilaisuuden eli valkoisen värin, vaikka rotu on alun perin punertava.
Luotettavuus, lojaalisuus ja rohkeus kuvaavat mielestäni hyvin elokuvan teemoja ja aiheita. Nämä ilmentyvät Ivanin ja Bimin suhteen kautta. Joutuessaan sairaalaan Bim ei halua jäädä kotiin vaan lähtee etsimään isäntäänsä. Eksyessään Bimin maailma avartuu, kun hän kohtaa asioita, joita Ivanin kanssa ei olisi tullut kohtaamaan, kuten ihmisten julmuuden ja ilkeyden, mutta myös hyväsydämisyyden.
Elokuvan venäläisyys korostuu musiikin ja mielestäni myös asuinympäristön kautta. Itse en mieltäisi metsiä niinkään venäläisyyteen, koska kulttuuri on aika paljolti kaupunki tyylistä. Ainakin minulla on tällainen käsitys. Elokuva on mielestäni todella koskettava ja todellinen, koska leskeksi jäänyt mies "herää" taas eloon saadessaan elämäntoverin. Uskon, että ns. yksinäiset ihmiset saavat elämään iloa koirista ja niinhän sitä sanotaan, että koira on ihmisen paraskaveri. Itse koiraihmisenä ymmärrän elokuvan idean ja jopa samaistun siihen.
Erityisesti mieleen jäi Ivanin katse nähdessään ensikerran Bimin. Hänen silmistään huokui rakkaus ja lempeys, mutta myös kysymys olisiko tuo koura minua varten. Mieleen jäi myös heidän eron hetki, kun ambulanssi vei Ivanin pois kerrostalon pihalta ja Bim jäi kotiin naapurin rouvan kanssa.
Elokuva on ajankohtainen, vaikka on vuodelta 1977. Se on klassikko.

Kultakala

Kultakala on venäläinen kansansatu.

Köyhä kalastaja mies punoo kalaverkon ja lähtee kalastamaan. Ukko saa kultakalan, joka on valmis toteuttamaan miehen toiveet, jos tämä päästää hänet takaisin mereen. Ukko päästää kalan menemään ja palaa kotiin Akkansa luokse, joka ei pidä Ukon teosta. Akan käskystä Ukko menee kalan luokse ja pyytää, mitä Akka on käskenyt pyytää. Akka saa mitä haluaa, mutta kyllästyy ja haluaa aina enemmän. Lopulta kultakala ei enää toteuta toiveita vaan muuttaa kaiken entiselleen.

Ukko päästi kultakalan menemään, mutta Akka käyttää Ukkoa kuin orjaa.
Kultakala toteuttaa Ukon esittämät toiveet vaikka Ukko ei itse hyödy niistä. Kala aneli: " Päästä minut takaisin syvyyksiin. Saatan olla sinulle vielä hyödyksi.".

Minua jäi mietityttämään, miksi Ukko teki niin kuin Akka käskee, eikä pyydä mitään itselleen?

Marja Mannisen matkassa

Marja Manninen kävi koulussamme 6.2.2014, kertomassa elämästään ja työstään Venäjän rinnalla. Manninen on Ylen Venäjän kirjeenvaihtaja.
   Manninen kertoi omasta lapsuudestaan, jossa ei tullut kuuloonkaan opiskella tai puhua venäjää. Hänen ensimmäinen matkansa Venäjälle oli luokkaretki Leningradiin. Matkalla sattui ja tapahtui. Reissun jälkeen hänellä ei ollut vielä halua opiskella venäjää.
   Hän muutti 90- luvulla Lappeenrantaan miehensä perässä ja matkusteli paljon Venäjälle viisumivapauden vuoksi. Tämän jälkeen hän alkoi kiinnostua kielestä ja aloitti Venäjän kielen opiskelut Lauritsalan iltalukiossa. Hän oli hyvin motivoitunut opiskeluun ja huomasi olevansa kurssin edetessä ainoa, joka aikoi kirjoittaa sen.
  Manninen kertoi, että aluksi oli aika vaikeaa ja, että hän mokaili paljon työnsä alkuaikoina. Kielioppi oli hallussa mutta sanat saivat uusia merkityksiä. Vaikka hän puhui mitä sattui, silti se avasi uusia ovia.
  Manninen kertoi omia mielipiteitään ja hän mainitsi venäläisten olevan ylpeitä historiastaan. Hän sanoi myös, että jokaisella on oikeus olla erilainen. Venäläisten tietoisuus historiastaan on kuulemma aivan omaa luokkaansa. Vladimir Putin esimerkiksi puhuu tyypillisesti vertauskuvilla, jotka aukeavat vain venäläisille.
  Marja Mannisen työ kirjeenvaihtajana/ toimittajana on haasteellista. Venäjällä on tapana myöhästyä tai jättää tulematta sovittuun aikaan ja paikkaan, kun taas Manninen suomalaisena on hyvin täsmällinen. Työ on myös raskasta, sillä hänellä ei ole vapaapäiviä. Hyvät suhteet ja verkostot ovat tärkeä osa työtä. Jos haluaa haastatella joitakin tärkeitä henkilöitä, hän ei itse voi soittaa. Sihteerin on sovittava ne ja presidentille on lähetettävä virallinen kirje, jossa on hyvä olla paljon leimoja. Se antaa paremman kuvan hänestä.

 Sain uutta tietoa. Uutta minulle oli se, että työntekijät tulevat töihin paljon myöhässä tai eivät ollenkaan. Myös se, että venäläiset ovat valmiita tinkimään asunnoista ja ruoasta mutta eivät autoista. Kävitykseni eivät muuttuneet, mutta odotan innolla tulevaa matkaa.