Kultakala on venäläinen kansansatu.
Köyhä kalastaja mies punoo kalaverkon ja lähtee kalastamaan. Ukko saa kultakalan, joka on valmis toteuttamaan miehen toiveet, jos tämä päästää hänet takaisin mereen. Ukko päästää kalan menemään ja palaa kotiin Akkansa luokse, joka ei pidä Ukon teosta. Akan käskystä Ukko menee kalan luokse ja pyytää, mitä Akka on käskenyt pyytää. Akka saa mitä haluaa, mutta kyllästyy ja haluaa aina enemmän. Lopulta kultakala ei enää toteuta toiveita vaan muuttaa kaiken entiselleen.
Ukko päästi kultakalan menemään, mutta Akka käyttää Ukkoa kuin orjaa.
Kultakala toteuttaa Ukon esittämät toiveet vaikka Ukko ei itse hyödy niistä. Kala aneli: " Päästä minut takaisin syvyyksiin. Saatan olla sinulle vielä hyödyksi.".
Minua jäi mietityttämään, miksi Ukko teki niin kuin Akka käskee, eikä pyydä mitään itselleen?
torstai 13. maaliskuuta 2014
torstai 6. maaliskuuta 2014
Marja Mannisen matkassa
Marja Manninen kävi koulussamme 6.2.2014, kertomassa elämästään ja työstään
Venäjän rinnalla. Manninen on Ylen Venäjän kirjeenvaihtaja.
Manninen kertoi omasta lapsuudestaan, jossa ei tullut kuuloonkaan opiskella tai puhua venäjää. Hänen ensimmäinen matkansa Venäjälle oli luokkaretki Leningradiin. Matkalla sattui ja tapahtui. Reissun jälkeen hänellä ei ollut vielä halua opiskella venäjää.
Hän muutti 90- luvulla Lappeenrantaan miehensä perässä ja matkusteli paljon Venäjälle viisumivapauden vuoksi. Tämän jälkeen hän alkoi kiinnostua kielestä ja aloitti Venäjän kielen opiskelut Lauritsalan iltalukiossa. Hän oli hyvin motivoitunut opiskeluun ja huomasi olevansa kurssin edetessä ainoa, joka aikoi kirjoittaa sen.
Manninen kertoi, että aluksi oli aika vaikeaa ja, että hän mokaili paljon työnsä alkuaikoina. Kielioppi oli hallussa mutta sanat saivat uusia merkityksiä. Vaikka hän puhui mitä sattui, silti se avasi uusia ovia.
Manninen kertoi omia mielipiteitään ja hän mainitsi venäläisten olevan ylpeitä historiastaan. Hän sanoi myös, että jokaisella on oikeus olla erilainen. Venäläisten tietoisuus historiastaan on kuulemma aivan omaa luokkaansa. Vladimir Putin esimerkiksi puhuu tyypillisesti vertauskuvilla, jotka aukeavat vain venäläisille.
Marja Mannisen työ kirjeenvaihtajana/ toimittajana on haasteellista. Venäjällä on tapana myöhästyä tai jättää tulematta sovittuun aikaan ja paikkaan, kun taas Manninen suomalaisena on hyvin täsmällinen. Työ on myös raskasta, sillä hänellä ei ole vapaapäiviä. Hyvät suhteet ja verkostot ovat tärkeä osa työtä. Jos haluaa haastatella joitakin tärkeitä henkilöitä, hän ei itse voi soittaa. Sihteerin on sovittava ne ja presidentille on lähetettävä virallinen kirje, jossa on hyvä olla paljon leimoja. Se antaa paremman kuvan hänestä.
Sain uutta tietoa. Uutta minulle oli se, että työntekijät tulevat töihin paljon myöhässä tai eivät ollenkaan. Myös se, että venäläiset ovat valmiita tinkimään asunnoista ja ruoasta mutta eivät autoista. Kävitykseni eivät muuttuneet, mutta odotan innolla tulevaa matkaa.
Manninen kertoi omasta lapsuudestaan, jossa ei tullut kuuloonkaan opiskella tai puhua venäjää. Hänen ensimmäinen matkansa Venäjälle oli luokkaretki Leningradiin. Matkalla sattui ja tapahtui. Reissun jälkeen hänellä ei ollut vielä halua opiskella venäjää.
Hän muutti 90- luvulla Lappeenrantaan miehensä perässä ja matkusteli paljon Venäjälle viisumivapauden vuoksi. Tämän jälkeen hän alkoi kiinnostua kielestä ja aloitti Venäjän kielen opiskelut Lauritsalan iltalukiossa. Hän oli hyvin motivoitunut opiskeluun ja huomasi olevansa kurssin edetessä ainoa, joka aikoi kirjoittaa sen.
Manninen kertoi, että aluksi oli aika vaikeaa ja, että hän mokaili paljon työnsä alkuaikoina. Kielioppi oli hallussa mutta sanat saivat uusia merkityksiä. Vaikka hän puhui mitä sattui, silti se avasi uusia ovia.
Manninen kertoi omia mielipiteitään ja hän mainitsi venäläisten olevan ylpeitä historiastaan. Hän sanoi myös, että jokaisella on oikeus olla erilainen. Venäläisten tietoisuus historiastaan on kuulemma aivan omaa luokkaansa. Vladimir Putin esimerkiksi puhuu tyypillisesti vertauskuvilla, jotka aukeavat vain venäläisille.
Marja Mannisen työ kirjeenvaihtajana/ toimittajana on haasteellista. Venäjällä on tapana myöhästyä tai jättää tulematta sovittuun aikaan ja paikkaan, kun taas Manninen suomalaisena on hyvin täsmällinen. Työ on myös raskasta, sillä hänellä ei ole vapaapäiviä. Hyvät suhteet ja verkostot ovat tärkeä osa työtä. Jos haluaa haastatella joitakin tärkeitä henkilöitä, hän ei itse voi soittaa. Sihteerin on sovittava ne ja presidentille on lähetettävä virallinen kirje, jossa on hyvä olla paljon leimoja. Se antaa paremman kuvan hänestä.
Sain uutta tietoa. Uutta minulle oli se, että työntekijät tulevat töihin paljon myöhässä tai eivät ollenkaan. Myös se, että venäläiset ovat valmiita tinkimään asunnoista ja ruoasta mutta eivät autoista. Kävitykseni eivät muuttuneet, mutta odotan innolla tulevaa matkaa.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Kotona, mutta naapurissa.
Kommunalka on rakennus, jossa on isoja asuntoja. Niissä asuu paljon perheitä. Tarinassa kommunalkoissa asui lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Kommunalkat sijaitsevat yleensä keskustassa tai niiden lähellä. Kommunalkat olivat Neuvostoliito aikana varallisten perheiden tai ihmisten koteja. Kuri oli ankaraa kaikkialla. Vallankumouksen jälkeen ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja majoittuivat/ muuttivat kommunalkoihin muiden nurkkiin. Ihmisiä tuli enemmän ja enemmän. He vuokrasivat neliöitä ja asuivat niissä. Tilat olivat hyvin minimaaliset ja yhdessä kaikki käyttivät samaa keittiötä, vessaa ja kylpyhuonetta. Kamala tautien pesä!
Tulevaisuudessa niitä varmaan aletaan lakkauttamaan, mutta ihmiset eivät pidä ajatuksesta. Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak lupasi 90-luvun alussa, että kaikki kommunalkat lakkautettaisiin.
En edes haluaisi kuvitella itseäni tai perhettäni johonkin likaiseen asuntoon, jossa asuisi meidän lisäksi yli 20 henkilöä. Mutta jos kuvittelisin että asuisimme asunnossa, jossa ei olisi muita ja olisi siistiä, se voisi onnistuakkin. Olisi kamalaa asua niin monen ihmisen kanssa ja tietää kuinka esimerkiksi sairaudet ja muut tartunnat olisivat koko ajan läsnä. Vaikka peseytyisikin, mutta ei se siinä tilanteessa auttaisi. Suoka olisi puutteellista varmaan ja juomavesi kelvotonta. Peseytyminen ja muutenkin vessassa käynti olisi haasteellista. Ei olisi omaa rauhaa, siinä tulisi hulluksi.
Siinä olisi niin paljon ongelmia, että ihan alkaa miettiä miten se on voinut onnistua ja kuinka ihmiset ovat voineet sopeutua sellaisiin oloihin.
Tulevaisuudessa niitä varmaan aletaan lakkauttamaan, mutta ihmiset eivät pidä ajatuksesta. Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak lupasi 90-luvun alussa, että kaikki kommunalkat lakkautettaisiin.
En edes haluaisi kuvitella itseäni tai perhettäni johonkin likaiseen asuntoon, jossa asuisi meidän lisäksi yli 20 henkilöä. Mutta jos kuvittelisin että asuisimme asunnossa, jossa ei olisi muita ja olisi siistiä, se voisi onnistuakkin. Olisi kamalaa asua niin monen ihmisen kanssa ja tietää kuinka esimerkiksi sairaudet ja muut tartunnat olisivat koko ajan läsnä. Vaikka peseytyisikin, mutta ei se siinä tilanteessa auttaisi. Suoka olisi puutteellista varmaan ja juomavesi kelvotonta. Peseytyminen ja muutenkin vessassa käynti olisi haasteellista. Ei olisi omaa rauhaa, siinä tulisi hulluksi.
Siinä olisi niin paljon ongelmia, että ihan alkaa miettiä miten se on voinut onnistua ja kuinka ihmiset ovat voineet sopeutua sellaisiin oloihin.
tiistai 21. tammikuuta 2014
Pietari-kurssi
Valitsin Pietari-kurssin, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. Olin myös suunnitellut lähteväni Venäjälle mutta viisumi oli ongelmana. Vanhemmillani olisi pitänyt olla viisumi, eikä heillä ole sellaista. Haluaisin päästä myös muualle Venäjälle ja tämän kurssin avulla se on mahdollista.
Kokemusta Venäjästä ei ole, mutta venäläisistä kyllä. Olen saanut sellaisen käsityksen venäläisistä, että he vain tulevat ja ostavat kaupat tyhjiksi. He pukeutuvat tyylikkäästi, mutta käyttäytyvät huonosti. Olen kuullut ja nähnyt uutisista ja lehdistä kuvia Venäjästä ja olen saanut sellaisen kuvan että he eivät arvosta luontoa tai muuta ympäristöä.
Haluaisin toisen laisen käsityksen Venäjästä ja venäläisistä. Toivottavasti tämä kurssi auttaa minua siinä.
Kokemusta Venäjästä ei ole, mutta venäläisistä kyllä. Olen saanut sellaisen käsityksen venäläisistä, että he vain tulevat ja ostavat kaupat tyhjiksi. He pukeutuvat tyylikkäästi, mutta käyttäytyvät huonosti. Olen kuullut ja nähnyt uutisista ja lehdistä kuvia Venäjästä ja olen saanut sellaisen kuvan että he eivät arvosta luontoa tai muuta ympäristöä.
Haluaisin toisen laisen käsityksen Venäjästä ja venäläisistä. Toivottavasti tämä kurssi auttaa minua siinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)